torstai 2. helmikuuta 2012

Blogistanian ulkkarisuosikit

Päivää taas. Muut aktiivibloggaajat ovat jatkaneet Blogistanian suosikkikirjojen valintaa myös ulkomaisiin käännöskirjoihin - en ehtinyt tähän kelkkaan mukaan, mutta eipä haittaa, koska näemmä lempikirjani ovat listalla joka tapauksessa. ;)

Mm. Nyt-liite teki aiheesta juttua, katso täältä tai Kirjava kammari -blogista. (Sivumennen sanoen: tuntuu vähän jännältä, että media alkaa herätä kirjablogi-tietoisuuteen ja niiden suosioon enemmän vasta nyt, kun itse on kolmen - vai neljän? - vuoden jälkeen siirtynyt jollain lailla post-bloggaus-vaiheeseen... Mutta hyvä näin ja ainakin kirjablogit elävät ja saavat lukijoita!)

Käännöskirjojen ykköseksi tuli itselleni ihan vieras teos: Sarah Watersin Vieras kartanossa - never heard, olisi kai pitänyt tuntea tämä... Kakkoseksi tuli Lionel Shriverin Jonnekin pois - ihanaa, hehkutin sitä syksyllä Lilyssä, kiva, että muutkin fanittivat sitä! Jaetulle kolmossijalle päätyi myös lempparini Michael Cunningham ja Illan tullen (jonka kehuin muistaakseni joulukuussa) ja kesken jäänyt David Nicholsin Sinä päivänä - se oli mun mielestä sujuva, mutta tylsä ja lainasin sen ystävälle pois silmistä.

Muuten olen lukenut ihan oikeaa romaania 40 sivua (ja lisäksi kaksi lapsenhoitoon liittyvää kirjaa, mutten tiedä lasketaanko niitä). Huraa! Lupauduin nimittäin mukaan uuteen lukupiiriin pysyäkseni jotenkin kirjamaailmassa mukana. Seuraavaksi kerraksi luetaan Markus Nummen Karkkipäivä, joka oli toissa vuonna Finlandia-ehdokkaana. Olen halunnut aina lukea sen ja nyt yritys on kova - aika haastavaa, kun lukuaikaa on vartti silloin tällöin, mutta onneksi tapaaminen on vasta maaliskuun alussa. Joka tapauksessa Nummi on lupautunut lukupiiriin kertomaan kirjasta, joten jos en pääse loppuun, voin aina tehdä Nummelle tyhmiä kysymyksiä ja esittää lukeneeni kirjan. Vaihtoehtoisesti voisin tavoistani poiketen myös olla hiljaa ja antaa muiden puhua kirjasta, mutta en usko että se käy päinsä varsinkaan nyt, kun kirjakeskustelut ovat arjessani harvinainen poikkeus.

Lupaan raportoida täällä, miten Karkkipäivän kanssa käy - se vaikuttaa todella hyvältä, mutta joudun aina lukemaan uudelleen ainakin 5 aiempaa sivua muistaakseni mistä kirjassa on kyse, joten oikeastaan voisi sanoa, että luen sen kahteen kertaan, vähintään.

Tähän on tultu. Lapsi ei lue vielä mitään, mutta tykkää kyllä kovasti musiikista. Jatkamme hänen kulttuurista kasvatustaan kirjallisempaan suuntaan - ehkä alan lukea sille Karkkipäivää ääneen iltaisin..?