Kohua kustannusalalla!!
(Pettymysvaroitus: tämä ei sitten ole mikään Johannat Korhonen tai Tukiainen veroinen Kohu.)
En yleensä kommentoi kirja-alan nimitysuutisia, koska ne ovat aika boring alan ulkopuolisille, vaikka jaksavat kuohuttaa piiri pieni pyörii -kirjabisneksessä. Mutta nytpä kommentoin niin tulee sekin tehtyä.
Viime vuosien trendinä on ollut perinteisten kirja-johtajien vaihtuminen alan ulkopuolelta tuleviin ns. ammattitoimitusjohtajiin, joilla on kirjallisuuden sijaan kokemusta jostain muusta (kovasta) bisneksestä. Alalla tähän on suhtauduttu tietysti ristiriitaisesti - toisaalta on toivottu ulkopuolisten tuovan alalle uutta verta ja potkua perinteisiin, toisaalta on katseltu alta kulmain ja epäilty epäkulturelliudesta (sama ilmiöhän toistuu muillakin perinteikkäillä aloilla, vrt. lääkärit).
Vaan suuri ja 125-vuotias WSOY yllätti. Uudeksi toimitusjohtajaksi nostettiin eilen vasta lokakuussa Gummerukselta tullut kustannusjohtaja Anna Baijars (42 v), joka on pitkän linjan arvostettu kirjallisuus- ja kustannusihminen (ja erityisen comme il faut kirjallisuustieteen opintoja myöten) - kolme vuotta sitten ammattijohtajaksi tullut V-P Elonen lähti muihin hommiin. Kiintoisaa.
Nyt alan ulkopuoliset ehkä miettivät, missä tässä tarkalleen on se kiinnostavuus, joten yritetään:
1) naisvaltaisella kustannusalalla naiset alkavat vähitellen olla enemmän sääntö kuin poikkeus myös ylimmän kerroksen johtajasalongeissa - WSOY:n johtoryhmässäkin on jäljellä enää yksi mies, god bless him ;)
2) WSOY palaa alan viimeaikaisesta ammattijohtajatrendistä takaisin alalla tunnettuun ja arvostettuun kirjajohtajaan (enkä aseta tällä kirjajohtajaa ammattijohtajan vastakohdaksi tai päinvastoin!).
Ja koska teitä kuitenkin kiinnostaa tämä eniten niin sanottakoon sekin, että Anna Baijarsista kaikki puhuvat alalla harvinaisen yhdenmukaisesti hyvää. Siispä toivotamme onnea ja kirjalle lisää menestystä! :)
En yleensä kommentoi kirja-alan nimitysuutisia, koska ne ovat aika boring alan ulkopuolisille, vaikka jaksavat kuohuttaa piiri pieni pyörii -kirjabisneksessä. Mutta nytpä kommentoin niin tulee sekin tehtyä.
Viime vuosien trendinä on ollut perinteisten kirja-johtajien vaihtuminen alan ulkopuolelta tuleviin ns. ammattitoimitusjohtajiin, joilla on kirjallisuuden sijaan kokemusta jostain muusta (kovasta) bisneksestä. Alalla tähän on suhtauduttu tietysti ristiriitaisesti - toisaalta on toivottu ulkopuolisten tuovan alalle uutta verta ja potkua perinteisiin, toisaalta on katseltu alta kulmain ja epäilty epäkulturelliudesta (sama ilmiöhän toistuu muillakin perinteikkäillä aloilla, vrt. lääkärit).
Vaan suuri ja 125-vuotias WSOY yllätti. Uudeksi toimitusjohtajaksi nostettiin eilen vasta lokakuussa Gummerukselta tullut kustannusjohtaja Anna Baijars (42 v), joka on pitkän linjan arvostettu kirjallisuus- ja kustannusihminen (ja erityisen comme il faut kirjallisuustieteen opintoja myöten) - kolme vuotta sitten ammattijohtajaksi tullut V-P Elonen lähti muihin hommiin. Kiintoisaa.
Nyt alan ulkopuoliset ehkä miettivät, missä tässä tarkalleen on se kiinnostavuus, joten yritetään:
1) naisvaltaisella kustannusalalla naiset alkavat vähitellen olla enemmän sääntö kuin poikkeus myös ylimmän kerroksen johtajasalongeissa - WSOY:n johtoryhmässäkin on jäljellä enää yksi mies, god bless him ;)
2) WSOY palaa alan viimeaikaisesta ammattijohtajatrendistä takaisin alalla tunnettuun ja arvostettuun kirjajohtajaan (enkä aseta tällä kirjajohtajaa ammattijohtajan vastakohdaksi tai päinvastoin!).
Ja koska teitä kuitenkin kiinnostaa tämä eniten niin sanottakoon sekin, että Anna Baijarsista kaikki puhuvat alalla harvinaisen yhdenmukaisesti hyvää. Siispä toivotamme onnea ja kirjalle lisää menestystä! :)
Kommentit
Mutta sanoisin, että kustannusalalla on nykyään aika hyvin ihmisiä, joilta löytyy sekä rakkautta kirjaan että bisnesvainua. Ja luojan kiitos löytyy niitäkin yllärikirjoja, joiden ei pitänyt myydä mitään ja jotka räjäyttävät bestseller-tilastot silti.. ;)
-t
Kohua odotellessa infottakoon, että hairahduin eilen kirjakaupan alennuusmyyntiin ja kannoin sieltä 5 kirjaa kotiin - novelleja ja jopa yksi runokirja, jihuu! Oon pitkään kaivannut novelleja luettavaksi (kun sattuu olemaan kovasti kiireinen työperiodi, novelleja on ihana lukea yksi kerrallaan).
Tapasin eilen kirja-alan kollegoita (mutta ei kyllä syntynyt kohua siitäkään, sori!) ja lohdullista oli kuulla, että alan ihmisiä vaivaa kaikkia sama syndrooma: kun elää työkseen kirjojen keskellä, tulee jatkuva riittämättömyys kaikesta siitä, mitä ei ehdi lukea - koska kirja on aito ja oikea slowmedia ja lukeminen ON hidasta, luojan kiitos. ;)
(loistava slowmedia-ilmaus ei ole mun oma keksintö, vaan käsittääkseni peräisin WSOY:läisiltä ;)