Joni Pyysalo: Parittelun jälkeinen selkeys

Minulla on vaikea runo-suhde. Se on viha-rakkaus-suhde ja sen näkee siitäkin, miten vähän kirjoitan blogiin runoista. Toisin kuin muissa lajeissa, runoudessa en hyväksy lagomia. Sen on lyötävä palleaan tai saan tekotaiteellisuus-ahdistuksen enkä ymmärrä mitään tai vaikka ymmärrän en välitä enkä pysty lukemaan loppuun. Tämä kompleksisesta runo-suhteestani ja asiaan eli Pyysaloon.

Summa summarum: Olin kuullut moneen kertaan Joni Pyysalosta, joka on ikäiseni palkittu nuori (?) runoilija. Se ei riitä herättämään kiinnostusta, vaan se, että runokirjan nimi on Parittelun jälkeinen selkeys ja sen sisäkannessa on ilmielävä 2000-luvun Oscar Wilde -tyyppinen hahmo liituraitapuvussaan ja punaisessa solmiossaan. Oi mikä dandy! Kaiken lisäksi tämä dandy osaa kirjoittaa. Suoraan palleaan. Ooh!

Arvio: Ei mitään uutta auringon alla, mutta onneksi jokainen sukupolvi saa keksiä oman aurinkonsa uudelleen, muuten taide olisi kuollut aikaa sitten ja se olisi sääli. Pyysalon yhtenä isona aiheena on runouden ikiaikainen ja suuri inspiraation lähde tytöt, pojat ja tykkääminen (tai ei-tykkääminen), mukana silti sopiva twist poliittista pamflettia (josta pidän vähemmän). Toisin sanoen kokoelman nimi kertoo tarkalleen, mistä on kyse.

Osassa Pyysalon runoista on sellaista kiteytynyttä kauneutta ja rujoutta, että meinaa tulla itku. Älkää käsittäkö väärin, tämä ei ole todellakaan mitään nyyhkyrunoutta! Mutta jos tekee mieli asettaa kirja välillä sohvalle ja tuumailla hetki, se on hyvän runouden merkki. Mukana on ihanaa ironiaa, aforismimaisia toteamuksia, sopivasti muotokikkailua ja ennen kaikkea kauniita lauseita ja kielikuvia, jotka tuovat hajuja, makuja ja kuvia mieleen. Tästä kokoelmasta yksittäisten runojen poimiminen on vaarallista, koska tyyli, pituus ja teemat vaihtelevat laidasta laitaan, mutta esimerkin vuoksi silti pari:

"Tyttö halaa lapaset kädessä poikaa tuulikaapissa.
Siitä on niin kauan.
Tai niin vähän.

Sinä puhut vierasta kieltä, nukut tulpat korvissa,
en tiedä, mitä sinä et halua kuulla.

Meidän suhteemme jatkuu
seisovat kiviset pilvet

Sinä näytät surulliselta
vaikka kuinka monta kertaa
kasvosi naamioisit, kuorisit."

Saattaa olla, että Pyysalo on sukupolvi-runoilijani ja runot kolahtavat erityisesti siksi, että näitä elämä, kuolema, rakkaus, ero, lapset, ikääntyminen, ollako vai eikö olla -asioita kolmevitoset pyörittelevät - ei ihan keski-iän kriisiä vielä, mutta ei enää huoletonta kolmenkympin esiaikuisuuttakaan. Yksi esimerkki tästä:

"Niin kuin pienirintainen nainen ei tarvitse liivejä,
vuodetta on turha pedata kun nukkuu iltapäivään,
pitkästä avioliitosta ei tiedä jatkaako vai päättää,
pitkää aamiaista voi alkaa kutsua lounaaksi, jossain vaiheessa,
elämään tottuu, pitkä aika siirtyy edestä taakse, iäksi,
unohdettavaksi, päivät sanovat päivää ja menevät kuin kasvot,
ja kaikki on aina ennen tai jälkeen."

Yksinkertaista, selkeää ja kaunista. Silti asiaa.

Olen puhunut.

Kenelle: Kolkyt ja risat, tai muuten vaan risat.

Jälkimaku: Miksen lue runoja useammin.

Starat: 4. Tyylipisteitä voisi antaa vielä puolikkaan päälle, jos kehtaisi.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Kuulostaa siltä, että pitää lukea itsekin, kiva välillä runoarvio ja ihan hyvä kuitenkin, että kopsasit pari näytettä! Runoutta hyvin vähän lukeneena, mutta mm. Arto Mellerin ja Tommy Tabermanin koskettamana - just toi, että välillä pitää laskea kirja kädestään ja pohtia vähän, osui ja upposi.

T: Lukupiirin T :)
Ina sanoi…
Voin lainata lukupiirille kiertoon. ;) Sain Pyysalosta runokuumeen ja muistin yhden ihan helmen kirjan, joka ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota - siitä arvio tulossa.

Runokirjoja kannattaa ostaa paitsi runouden tukemiseksi ylipäänsä (sitähän ei kukaan kustantaja tee rahan takia..) myös siksi, että parhaat niistä oikeasti kestävät aikaa ja kun samaan kirjaan palaa uudelleen, siitä löytää ihan eri asioita, olen huomannut jo tällä huikean pitkällä elämänkokemuksella. Pyysalon kirjakin on ns. vanha (eli vuodelta 2004), eikä ole vanhentunut silti mitenkään, runous on ajatonta ja universaalia!

Lisäksi kokoelmista voi löytää hyvät värssyt tarpeen tullen synttärikortteihin ja nostaa oman intelligenssinsä arvostusta ystäväpiirissä huomattavasti. ;)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Paluu menneisyyteen

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita