torstai 18. joulukuuta 2008

Inahtaja toivottaa joulurauhaa!


Sofi Oksasen Puhdistus pääsi jo Fingerporiin! ;) Toivottavasti saatte tekstistä selkoa. Hesarissa oli tänään kaiken lamauutisoinnin keskellä ihanan optimistinen juttu siitä, miten kirja voi yleensä taantumassa hyvin: tähän sanomaan uskomme jatkossakin!
Vetäydyn hurjan kirjapinoni kanssa joulu- ja lukulomalle ja irrotan itseni piuhoista, että ehdin lukea ja ennen kaikkea tehdä Asioita - palaan arviolta 2.1. Inahdukseen täynnä patoutunutta sanottavaa, blogattavaa ja arvioitavaa. Sillä välin suuri kiitos mielenkiinnostanne tähän asti ja nauttikaa mahdollisuudesta vetäytyä virallisesti viltin alle hyvän kirjan kanssa!
Rentouttavaa joulua ja kirjallista uutta vuotta - palataan linjoille parin viikon kuluttua! :)

tiistai 16. joulukuuta 2008

Kirjahdukset!

Kirjahdus-lista on valmis - ehdotuksia tuli passelisti tasan kymmenen, kiitos niistä! :) Listasin alle kaikki joulun lukuvinkeiksi ja osaan poimin sitaatteihin katkelmia perusteluista (vähän muokattuna ja paljon lyhennettynä - toivottavasti sallitte editoinnin). Muuten kirjat ovat täysin satunnaisessa järjestyksessä.

Objektiivinen ja ulkopuolinen sohvalla makaaja arpoi vastaajien joukosta (perinteisellä numero-menetelmällä) kaksi Pauli Kohelon voittajaa sekä yhden Fingerporin albumin - onnea S.M:lle, Annukalle ja nimim. Sofinalle! :)

1. Markku Pääskynen: Vihan päivä. "Yksi lujimman vaikutuksen tehneistä kirjoista koskaan. Teksti on oudolla tavalla samaan aikaan hyvin toden ja koetun tuntuista sekä hyvin harkittua."

2. Erland Loe: Kurt-lastenkirjasarja (sisältää kirjoja vaikuttavilla nimillä kuten "Kurt on tärkeä", Kurtin käytöshäiriö", "Kurtilla keittää"). Harva tietää, että Supernaiivin kirjoittaja tekee myös lastenkirjoja: "Toivoisin, että kaikki lukisivat edes yhden Kurt-kirjan ja oppisivat tärkeitä asioita elämästä viihtymisen ohessa."

3. Johanna Ervast: Jäähyväiset Einolle. Kirja lapsen kuolemasta. "Itsekkäistä syistä olen sitä mieltä, että kaikkien olisi syytä lukea tämä."

4. John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen. Ruotsin myydyimpiä esikoisromaaneja, hyytävä tarina ja kasvukertomus, erilainen lisä vampyyrigenreen – tulossa myös leffana. "Hyytävä tarina ja kasvukertomus ja ennen kaikkea kirja, jota ei tule laskeneeksi kesken lukemisen käsistään".

5. Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo. Modernia science fictionia, jota suositellaan myös niille, jotka eivät yleensä lue scifiä. "Oma kappaleeni on kiertänyt kaverilta kaverille, eikä kukaan ole päässyt loppuun liikuttumatta tai vannomatta, että parempaa kirjaa ei ole pariin vuoteen luettu."
Kirjan esittely Risingshadow.netissä

6. Babette Cole: Prinsessa Hoksnokka. Epäperinteinen ja kummallinen prinsessasatu, joka on saanut jo jatkoa (valistuneille äideille).

7. Ruohonen ja Kallasmaa: Yökyöpelit. Hieno lasten riimittelykirja.

8. Kaarina Hasard: Kontallaan. Feministinen pamfletti. "Kunnon uhoa!"

9. Paul Auster: Illuusioiden kirja. "Kiehtovan kummallinen kirja. Kantoi koko matkan."

10. Pauli Kohelo: Ohessa tilinumeroni.

Kiitos kaikille kirjahtaneille ja rauhallista joulun odottelua!


sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Vielä ehtii kirjahtaa

No niin. Olen saanut viimeisetkin kirjat uuteen kotiin ja kirjahyllyyn ja joutunut tekemään traagisen päätöksen, jolta ei ole paluuta: laitoin kirjoja kahteen riviin. :-/ Tiedän, hirveää ja anteeksiantamatonta - kuka niitä sieltä takarivistä näkee, ei kukaan. Huonona puolusteluna kerrottakoon, että takariviin päätyi esim. Kahlil Gibran (ei kertaakaan avattu ylppäreiden jälkeen), kaikki ne kirjat, jotka on aloitettu ja joihin ei ole aikeita palata tällä vuosikymmenellä sekä rivi opiskeluaikojen oppikirjoja, esim. Kirjallisuus ja feminismi.

Seuraavaan kotiin tulee kirjasto. Saman tuskallisen inventaarion parissa löysin tosin mahtavia kirja-helmiä, jotka olen ehtinyt unohtaa - aion palata näihin tammikuussa ja ottaa esittelyyn myös suosikkiklassikoitani.

Kirjahdukseen on tullut mainioita ehdotuksia, mutta niin maltillisesti, että aion julkaista ne kaikki. Listalta löytyy tietokirjoja ja lastenkirjoja ja ennen kaikkea teoksia, joista en ole koskaan kuullutkaan, mutta jotka on pakko hankkia - mainiota! Hauskaa, että myös miehet ovat innostuneet antamaan ehdotuksia! Tänään ehtii vielä ehdotella, julkaisen listan ensi viikolla ja pistän palkintokirjat pakettiin arvonnan voittajille jouluksi.

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Lääkäriromaanin ensifiilis

Yksi vuoden kehutuimpia kirjoja on Riku Korhosen Lääkäriromaani. Pitää jatkaa kehumisketjua heti, että saatte lahjalistalle, jos kirja kiinnostaa; näillä viikoilla koko teoksen lukemiseen ja arvion saamiseen tänne asti menee aikaa...

Suhtauduin varauksella, koska Korhosen Kahden ja yhden yön tarinoita jäi aikoinaan kesken. Kollega kuvaili romaania pitkään ja hartaudella kirjoitetuksi positiivisessa mielessä. Vahvistan tämän: kirjailijalla on kerrankin ollut aikaa hioa lauseita ja kieltä - nautinnollista! Tarinakin alkaa kiinnostaa aika nopeasti, mutta hiottu kieli tekee romaanista myös pari astetta vaativamman ja lievästi akateemisen. Sopisi loistavasti siis joululomaan, jolloin voi vaihteeksi kääntää aivot päälle eikä pois lukemaan ryhtyessään.

Jos pidät Kjell Westöstä, kokeile tätä. Palaan asiaan, kun pääsen loppuun...

maanantai 8. joulukuuta 2008

Ota Prosakia!

Facebook on aika toimiva juttu kirja-alalla - yllätys yllätys, kirjaihmiset ovat kovia perustamaan ryhmiä ja lähettämään kutsuja alan häppeninkeihin.

Sieltä sain tämänkin infon (pahoittelut taas pk-seudun ulkopuolella asuville, mutta jospa tästä saisi idean muihinkin kaupunkeihin?): Prosak-proosaklubi tuo kirjallista lääkitystä apatiaan! :D

Prosakissa elvytetään kirjojen ääneenlukutraditiota: kaksi kirjailijaa lukee tekstejään ja sitten keskustellaan. Ihanan Aila Meriluotomaista! Sattumoisin seuraava klubi on tiistaina 9.12. Dubrovnikissa ja illat maksavat vain narikan, joten sinne vaan apatiaa vastaan taistelemaan!

Onko meidän läpikotaisin kaupallisena, pinnallisena, kuluttavana ja materialistisena aikanamme nousemassa jonkunlainen kulttuurin vastaliike good old Tulenkantajien jalanjäljissä? No ON! ;)

perjantai 5. joulukuuta 2008

Putoavia enkeleitä out now!


Lauri Viidasta ja Aila Meriluodosta kertova leffa Putoavia enkeleitä saa ensi-iltansa tänään, näin sen ennakkoon ja suosittelen! Koska blogin kirja-arviosta on ikuisuus, palaan sen verran, että komppaan täysin Hesarin arviota tänään (näin näytelmänkin aikoinaan). Tyttären näkökulma toimii paremmin teatterissa kuin leffassa, mutta ehkä käsikirjoituksen muokkaaminen olisi ollut liian haastavaa koko näkökulman muuttamisen takia. Leffa on silti hyvä.

Leeveä nuorena Meriluotona ja etenkin Korpelaa katsoisi mielellään enemmänkin, siksi Helena-tytär tuntuu välillä vähän häiritsevältä. Muuten etenkin Korpelan roolisuoritus on käsittämätön jo esikuvansa takia: ei tule mieleen ketään muuta miesnäyttelijää, joka pystyisi täyttämään Viidan saappaat niin henkisesti kuin fyysisestikin yhtä hyvin. Päivän Hesarissa myös Aila Meriluoto itse kommentoi Korpelan olevan Viitana uskottavan oloinen - hyvä kuulla, koska ainakin Meriluodon kirjasta saatuun käsitykseen roolihahmo istuu täydellisesti. Sitä paitsi Korpela on Ihqu ja niin oli kuvien perusteella Viitakin - karismaahan ei voi näytellä.
Suosittelen sunnuntai-iltaan; ihanaa 50-luvun nostalgiaa ja sittemmin vähän draamaakin.

torstai 4. joulukuuta 2008

Kirjahda - voita kirja!

Syksyn mittaan on kovasti piipitetty palkintoraatien valinnoista ja kaikkinaisesta epäoikeudenmukaisuudesta ja omituisesta mausta. Inahtaja on päättänyt korjata tilanteen julkistamalla käänteisen kirjapalkinnon, jossa palkitaan lukijat, ei kirjailijaa ja jossa arvovaltaisena raatina olette TE:

Ehdota vuoden 2008 Kirjahdus-palkintokirjaa, voit voittaa - kirjan!

Säännöt:

1) Vuoden Kirjahdus voi olla lajityypistä riippumatta mikä tahansa itseesi vaikutuksen tehnyt kirja, kotimainen tai ulkomainen, uusi tai vanha. Olennaista on, että haluaisit tehdä syystä tai toisesta juuri tämän kirjan muillekin lukijoille tutummaksi. Suotavaa olisi, että pidit kirjasta itse. Kirja voi olla tunnettukin (tai jo Inahduksessa käsitelty), mutta top ten Kirjahdus-listaan pääsevät luultavammin vähemmän media-huomiota ja listasijoituksia saaneet kirjat. Yhteenveto: ideana on hakea hyviä vinkkejä kirjoista, jotka jäivät lukijoiden mielestä turhan vähälle huomiolle.

2) Ehdotuksia pyydetään yksi per lukija. Ehdotuksen voi antaa myös nimettömänä kommenttikenttään alla, jolloin ovelampi lukija oivaltaa, että voi eri nimimerkeillä tai anonyymisti tehdä useamman ehdotuksen. Up to you, en diskaa ehdotuksia, joita epäilen saman tyypin tekemiksi. Huom: anonyyminä et luonnollisesti osallistu kirja-arvontaan.

Jos jaksat, laita pari (ja vain pari!) lausetta perusteluja miksi juuri tämä kirja teki vaikutuksen, muttei ole pakko.

3) Jos haluat osallistua kirja-arvontoihin, lähetä ehdotuksesi nimellä ja yhteystiedoilla (nimi + postiosoite) varustettuna Inahtajan meiliin. Huom: tiedot tarvitaan kirjojen postittamista varten, en julkaise ehdotuksia nimillä tai käytä yhteystietoja muutenkaan mihinkään. Pieni varaus: postitan kirjat vain kotimaan osoitteeseen kustannussyistä... Kerron voittajille voitosta meilitse.

4) Lähetä vuoden Kirjahdus-ehdotuksesi 14.12. mennessä.

5) Kaikkien nimellä ja yhteystiedoilla vastanneiden kesken arvotaan kolme kirjapalkintoa - paljastettakoon, että yksi näistä on Pauli Kohelo. Loput jouluylläreinä; kirjahtakaa! ;)

Hyvä Sofi!

Sofi Oksasen Puhdistus voitti Finlandian ja muita kuin Lipsonia lukematta voin sanoa, että go girl, hieno juttu! Sitä paitsi kun olen jo lukenut Finlandia-voittajan, niin ei tarvitse enää siitäkään stressata. ;) Yhtään en väheksy muita ehdolla olleita teoksia (monet ovat pitäneet esim. Marieta yhtenä vuoden parhaista kirjoista ja Jalosestakin kuuluu paljon kehuja), mutta Puhdistus ansaitsee kyllä silti kaiken huomion jo pelkästään tärkeän Viron tuntematon historia -teeman takia. Arvio löytyy marraskuun teksteistä ja pysyn arvioni takana. ;)

Sitten vielä toinen huomio äsken tulleesta Mitä Suomi lukee -listasta: Suomi lukee urhoollisesti yhtä ja samaa palkinnoista piittaamatta. Top vitosesta löytyvät järjestyksessä Remes, Tervo, Hirvisaari, Paasilinna ja lopulta vitosena Sofi Oksanen. Tietokirjoissa tilanne on vielä vekkulimpi: Panu Rajalan TietoFinlandia-kisasta unohdettu Waltari-teos löytyy sijalta neljä, Finlandia-voittaja Tiedon tyttäret on vitosena. Sijoitukset voivat tosin muuttuakin vielä joulumyynnin päästessä vauhtiin.

Lastenkirjoissa listaus on melko tutun oloinen myös: Havukainen & Toivonen (Tatu ja Patu), Kunnas, Remes, Nopolat (Risto Räppääjä) ja Timo Parvelan Ella.

Nyt siis kaikki Puhdistusta lukemaan, sopii hyvin Itsenäisyyspäivän keskusteluihin...

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Pula-ajan pakinoita

Keksin viimein lukijoille hauskaa luettavaa kaamosaikaan! Oma kaikkien aikojen ykköshumoristi-suosikkini on pakinoitsija Olli, jonka unohtumisen haluan estää kaikin keinoin!

Ikävät uutiset: Otava on julkaissut vielä 90-luvulla uusintakokoelmia Ollin parhaista pakinoista (uusin vuodelta 1994: Vastoin ohjeita: toiset sata parasta pakinaa), mutta niitä taitaa löytyä enää divareista. Muuten kehotan turvautumaan kirjastolaitokseen, josta Ollin pakinoita löytyy vielä, luojan kiitos! Ollin oikea nimi oli Väinö Nuorteva, kirjoitti pakinoita 20-luvulta 60-luvulle.

Ollin huumoria on haastavaa selittää, mutta hyvä kirjallinen kuvaus löytyy Wikipediasta. Itselleni Ollin huumori on periytynyt vaarilta suoraan alenevassa polvessa äidille, jolla on perintönä monta Ollin alkuperäistä pakinakokoelmaa 20-luvulta!! Harrastamme kesäisin mökillä Ollin pakinoiden ääneenluentaa, josta ei keskimäärin tule mitään, koska kumpikaan ei pääse hihitykseltä kolmatta lausetta pidemmälle: riittää kun aloitamme vakiohahmo mustapartaisen miehen pakinoiden aloituslauseesta: "Hyvää, sanoi mustapartainen mies, päivää." Mainittakoon, että koko muu perhe poistuu takavasemmalle Ollin luennan alkaessa, joten tähän huumorinlajiin vaaditaan ilmeisesti erityisen häiriintynyt geenimutaatio.

Olli tunnetaan riemastuttavana kielellä kikkailijana ja pakinat kestävät aikaa siksi, että henkilöt ja tapahtumat ovat täysin ajattomia. Mustapartainen mies on kuuluisin hahmo - kafkamainen seikkailija, joka juuttuu milloin mihinkin valtion byrokratian rattaaseen. Jokainen, joka on asioinut Kelan kanssa samastunee nykypäivänäkin.

Ajattelin perustaa kansanliikkeen Ollin pakinoiden julkaisemiseksi uudelleen esim. pokkarisarjana - monet pula-ajan pakinat sopisivat piristämään tätä(kin) taantumaa. Lamat tulevat ja menevät, Olli pysyy!

Parhaiten Ollia kuvaa se, että jo tätä kirjoittaessani alkoi naurattaa pelkkä nimi mustapartainen mies.

Ollille staroja kirkkaat 5.

tiistai 2. joulukuuta 2008

Ärsyyntymistä etsimässä

Jaha. Lisää jäljittelyä. Nyt jäljitellään ranskalaisia klassikoita ja filosofeja. Piti kokeilla Antti Nylénin Vihan ja katkeruuden esseitä, jos vaikka jaksaisi provosoitua kesken kaamosajan.

Ei auta. Sori Antti, kaamoksen välinpitämättömyys on vihaasi vahvempi. Nylén oli Hesarin esikoiskirjapalkintoehdokkaana, tunnetaan myös nykyajan dandynä ja vegaanina ja kaikenlaisena erikoisajattelijana. Jotkut ovat teosta kehuneet, jotkut ovat hymyilleet arvoituksellisesti ja kehottaneet lukemaan - itse odotin ainakin ärsyyntymistä.

Masentavin reaktio on tämä: ei mitään. Nylén kirjoittaa vallan taitavasti ja julistaa jo esipuheessa esseistiikan lajityypeistä marginaalisimmaksi, runouttakin syrjitymmäksi. Joo-o, näin on, vaikka esseistiikkaa ja pamfletteja yritetään kovasti herätellä henkiin. Esseistiikka-parka, ehkä se kokee vielä uuden tulemisen aikana, joka arvostaa syvää ajattelua bloggailua enemmän.

Alkuun haukutaan lihansyöjät ja Teemu Mäki. Naurattaa, kun lihansyöjiä kutsutaan lihaaneiksi - ihan oivaltavaa, heh. Mutta pitääkö Teemu Mäkeen vieläkin tuhlata paperia. Tähän kaikkeen sotketaan sopiva annos feminismiä ja vaikka mitä, mutta haukotus; olen Germaine Greerini aikoinaan kiihkolla tankannut ja mesonnut, ei jaksa palata niihin enää. Suuttumisesta puhumattakaan.

Seuraavaksi dandyismi; ei jaksa kiinnostaa kun en ole dandy. Seuraava luku. Neitsyys. (??) Alan hyppiä lukujen alkuihin. Turkistarhaus. No niinpä tietysti. Pentti Linkola - hei apua..?

Ongelma ei ole siinä, etteikö Nylén osaisi kirjoittaa hyviä esseitä: kyllä osaa, vieläpä varsin oikeaoppisesti. Perusfilosofeja yhdistetään osuvasti nykykirjoittajiin ja ilmiöihin (kuka muistaa vielä Satu Lapin, tuon Johanna Tukiaisen esitaistelijan!?). Ongelma on siinä, että vaikka hän kaivaa about 80-luvulla loppuunkalutuista aiheista uuttakin sanottavaa, pitäisi jotenkin kiinnostua riittävästi esseiden teemoista jaksaakseen paneutua niihin.

En ole selvästi elämässäni esseistiikan kohtaamispisteessä. Kaipaan kirjaa, joka ei jäljittele mitään eikä ketään.

maanantai 1. joulukuuta 2008

Katri Lipson: Kosmonautti

Summa summarum: Kummallinen kolmiodraama Murmanskissa. Kosmonautti on kai vuoden virallinen yllättäjä: voitti ensin Hesarin esikoiskirjapalkinnon ja päätyi Finlandia-ehdokkaaksi - ihan hyvin kirjalle, joka joissain kustantamoissa ehdittiin lehtijuttujen mukaan hylätäkin.

Arvio: Ensivaikutelman hehkutuksen jälkeen joudun peruuttamaan. Ihastuin ensin venäläisiä klassikoita jäljittelevään tyyliin, mutta teos kompastuukin juuri siihen. Jäljittely on aina vaarallista - jos ei osu täysin napakymppiin, se kääntyy itseään vastaan. Puhumattakaan liian kovista ennakko-odotuksista.

Kiusallista sinänsä, jos Kosmonautti voittaa Finlandian, mutta sanonpa silti, etten ole loppuun päästyäni enää niin hurmaantunut. Viehättävä ja erikoinen kirja, kyllä. Omalaatuinen tyyli ja tarina, kyllä. Voi olla, etten tunne tarpeeksi (lue: juuri ollenkaan) neuvostokirjallisuutta ymmärtääkseni kaikkea hienoa symboliikkaa, mutta silti kirja on mielestäni enemmän outo kuin loistava, loppujen lopuksi.

Tarinassa on kaksi nuorta poikaa Murmanskissa, yksi vastustamaton opettajatar ja yksi sekoileva äiti. Tästä kehkeytyy kummallinen kolmiodraama, perusvenäläistä suurta tuskaa ja syvää surua, väärinymmärrettyjä tunteita, haikeaa huokailua ikijään keskellä ja lopulta aika roisiakin toimintaa. Lopputuloksena on romaani, jossa on hienot ja koskettavat hetkensä, mutta myös kummalliset mustat aukot, joihin lukija putoaa eikä oikein jaksaisi kaivautua ylös. Vähän kuin venäläisessä nimilogiikassa.

Kaksi johtopäätöstä: 1) kirja saattaa jakaa lukijoita vahvasti kahtia. Itse keikun jossain puolivälissä, ja siitä syystä suosittelen lukemaan itse. Varsin nopealukuinen.

2) Odotan mielenkiinnolla Lipsonin seuraavaa. Esikoiseksi joka tapauksessa melkoinen paketti ja omaperäinen teos.

Kenelle: Venäläiset klassikkonsa lukeneille. Ilmankin tosin pärjää.

Jälkimaku: Vähän liikaa enigmaattisuutta ja kolmea pistettä.

Alkulause: Joskus Svetlana ajattelee, miten kaikki olisi voinut olla toisin.

Starat: 3,5. Ei ihan mutta melkein.

Omituisuus-haaste vastaanotettu

Sain Mamalta joitain viikkoja sitten kiertävän blogihaasteen, jossa pitää listata 5 omaa omituisuutta ja lähettää haaste eteenpäin bloggaajalle (mielellään viidelle, jos keksii niin monta..).

Olen tätä pähkäillyt siitä asti, mutta koska kohtasin viikonloppuna kaikki fobiani sukelluskurssilla, päätin ottaa haasteen tähän väliin ja katsoa josko kirjoitusterapia auttaisi. Jos niiden julkinen paljastaminen veisi niistä vaikka parhaan terän..? Luen Kosmonautin kanssa päällekkäin sukellusoppikirjaa, eli aihe sivuaa harrastekirjoja pienellä aasinsillalla. Sukelluskirjat on muuten tosi kiehtovia. Hirveän helppo harrastus paperilla!

Siispä Inahtajan omituisuudet, top five:

1) En uskalla hypätä veteen. En pää enkä jalat edellä. Jos ihan pakko on, niin voin hypätä laiturilta tai altaan reunalta, mutta sekin on vastenmielistä. Korkealta hyppäämiset päätyivät aina katastrofiin jo kouluaikoina - veikkaan, että trauma onkin peräisin koulun uimakouluista.

2) En pidä syvistä enkä korkeista paikoista, vaikka rakastan lento- ja meridokumentteja. Syvä = vettä yli 2 metriä, korkea = kaikki mikä ylittää tunturin. Tästä fobiasta huolimatta olen sukelluskurssilla ja hiihtänyt Alpeilla monesti, joten omituisuus-näkökulma syntyy siitä yhdistelmästä. Olen siis vahvasti jalat maassa, pää ilmassa -ihminen.

3) Lempilimuni on Dr. Pepper. Tämä ei vaadi selityksiä, 95 % inhoaa sitä.

4) Vihaan kaikkea, mikä on tehty appelsiinista, itse hedelmää ja -mehua lukuunottamatta. Siis ei marmeladia, ei appelsiinisuklaata tai -jäätelöä, ei mitään muuta kuin appelsiinia streittinä, kiitos.

5) Olen valoaddikti. Käytän sekä kirkasvalolamppua että herätysvaloa ja kaikkia muitakin mahdollisia keinovaloja kaamoksen kestämiseen.

Näillä paljastuksilla siis tähän viikkoon - laitan haasteen eteenpäin Aminalle.