"Avoin tilitys Juha Itkosesta!"

Pyydettiin avautumaan Juha Itkosesta. Here you go...

Toim huom arvioijan subjektiivisuudesta: Itkonen on ihqu! (sillee kirjailijana ja platonisesti tietty). Odottelen Itkosen uusinta novellikokoelmaa lukuun, joten sillä välin arvio viimeisimmästä Kohti-romaanista.

Summa summarum: Itkonen on aina hyvä, mutta lue mieluummin joko Anna minun rakastaa enemmän (sukupolvemme rokkiromaani) tai esikoinen Myöhempien aikojen pyhiä (erikoinen esikoinen mormoneista Suomessa).

Arvio:
Mikä meni vikaan? No ei varsinaisesti mikään. Itkonen on verbaalivirtuoosi ja suuri sukupolvemme tulkki, mutta hurmaannuttuani kahdesta edellisestä ja ahmittuani ne yötä myöten Kohti meinasi jäädä välillä yöpöydälle lepäämään. Itkonen on erityisen taitava kuvaamaan uskottavasti ihmissuhteita eri näkökulmista (myös naisten!), mutta nyt henkilöitä oli vähän liikaa. Homma ei pysy ihan kasassa ja osa päähenkilöistä on selkeästi uskottavampia ja kiinnostavampia kuin toiset. Poliitikko ja pankkimies ovat ajoittain erityisen stereotyyppisiä, hihhulisisko taas jää vain hihhuliksi.

Tsunami on kirjassa vain taustana, pääosassa ovat jälleen perhesuhteet ja se on ihan ok. Romaanille olisi tehnyt hyvää tiivistäminen, mutta onhan tämä silti kotimaisen nykykirjallisuuden parasta a-ryhmää. Kustannustoimittajan asemassa olisin karsinut vähän tyylillistä toistoa (esim. etunimen käyttöä): aiemmin se on toiminut Itkosen tuntomerkkinä, mutta nyt lipsahti välillä maneerin puolelle. Jos tyylikeinoon alkaa lukiessa takertua ja ärsyyntyä, se ei ole enää tyylikeino.

Anna minun rakastaa enemmän -teoksessa debattia herätti eniten karmeana pidetty nimi. Ei nimi romaania pahenna, sanon minä, mutta tässä kirjassa debatin synnytti arvoituksellinen loppu, joka ärsytti monia. Tätä debattia en kylläkään ymmärrä, loppuratkaisu ei ollut omasta mielestäni mitenkään arvoituksellinen, vaan aika selvä ja vähän yllätyksetönkin - ja itse asiassa eniten vaivaa se, ettei se oikein edes jäänyt vaivaamaan.

Kenelle: Kaikille, joiden mielestä Juha on ihqu. Fanin pitää lukea jokainen kirja uskollisesti alusta loppuun - myötä- ja vastamäessä!

Jälkimaku: Aina ei voi voittaa. Ens kerralla sitten taas.

Starat: 3. Koska Juha pystyy parempaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Paluu menneisyyteen

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita